Valitse sivu

Erilaisuuden aiheuttamia haasteita työyhteisöissä käsittelevän sarjan toisessa osassa “Huomioidaan ihmiset!” vaihdamme saman tarinan toisen hahmon housuihin ja katsomme, miltä tilanne sieltä katsottuna näyttää. Voit tutustua ensimmäiseen osaan tästä: https://www.evaliente.fi/erilaisuus-tyoyhteisossa-osa-1/.

Toimeksianto

Kävelin yhteiseen taukotilaan, missä osa porukasta jo istui eväitä syöden. Kävelin jääkaapille hakemaan oman rasiani. Keskustelu käsitteli tulevaa kevään virkistyspäivää. Ideakilpailuun oli tullut useita vaihtoehtoja ja mietimme tulevaa äänestystä. Istahdin tutun porukan keskelle ottaakseni osaa pohdintoihin.

Pomon askeleet tunnisti jo kaukaa, se napakkuus oli ihan luokkaansa. Hän puhui kännykkäänsä lyhyin tiukin lausein marssiessaan yhteisen tilan ohitse, pysähtyi sitten ja palasi ovelle. Hän kehotti keskustelukumppaniaan odottamaan ja viittelöi minut luokseen. Apua, mitähän minä nyt olen tehnyt, mietin noustessani ja nielaistessani haarukalliseni kävellessäni ovelle. Pomo kertoi, että toisessa tiimissä oli keksitty idea, minkä toteuttamiseen tarvittaisiin meiltä mukaan oikeat henkilöt, kuten minut. Hän kuvaili idean kahdella lauseella ja sanoi antavansa nimeni näille henkilöille, jotka kutsuvat ensimmäisen tapaamisen kokoon. Nyökkäsin ja pomo jatkoi matkaa samalla tiukalla vauhdilla puheluaan jatkaen.

Ihmisten huomioiminen

Aika erikoiselta kuulosti koko idea, mietin palatessani paikalleni istumaan. Koitin miettiä mistä ihmeestä ideassa oikein on kyse ja keitä muita meidän tiimistä olisi syytä ottaa mukaan tapaamiseen, jotta kaikki näkökulmat varmasti tulevat meidän osalta huomioitua. Päädyin siihen, että vähintäänkin kaksi muuta henkilöä on otettava mukaan. Menin tapaamaan heitä ja kerroin, mitä olin pomolta kuullut. Kukaan meistä ei oikein ymmärtänyt, mistä oikein oli kyse. Tarvitsemme ainakin paljon lisää tietoa tietääksemme, miten pitäisi lähteä etenemään ja keiden kaikkien kanssa.

Mietimme idean alullepanijoita, joita emme juurikaan tunteneet. Olimme nähneet heidät joissain isommissa kokoontumisissa ja he vaikuttivat kärsimättömiltä ja supattelivat keskenään, kun käytiin läpi edellisen vuoden tavoitteiden toteutumista. Tulivat myöhässä ja lähtivät ennen aikojaan. Aika erikoisia.

Palaveri

Palaverissa he esittelivät valtavan innoissaan ideansa. Kyllähän siinä varmaan jotain potentiaalia voisi ollakin, pitää vain ensin rauhassa miettiä sitä – mitä siinä tavoitellaan ja ennen kaikkea – miten sen pitäisi edetä ja mitä vaiheita sisältää ja keiden kaikkien pitäisi olla mukana. Nyt se oli niin korkealla tasolla, että on aika mahdoton ottaa kantaa oikein mihinkään. Siksi ehdotin, että tapaisimme työpajan merkeissä. Sitä ennen on vielä pohdittava, keitä kaikkia siihen pitäisi saada mukaan… Ehkä tämä siitä sitten vähitellen alkaa selviämään, kun määrittelemme sisältöä yhdessä.

Hieman kyllä huolestuttaa, ovatko he huomioineet, miten tämä vaikuttaisi ihmisiin, jotka ovat asian kanssa tekemisissä päivittäin. Huomioidaan ihmiset!