Valitse sivu

Olemme kaikki törmänneet varmasti siihen, miten erilaisuus työyhteisössä aiheuttaa ongelmia. Käyn tässä ja kolmessa seuraavassa postauksessani läpi samat tapahtumat neljästä eri näkökulmasta. Luulenpa, että meistä jokainen tunnistaa niistä jonkun muita läheisemmäksi. Sarjan viidennessä ja viimeisessä postauksessa käyn läpi, miten ymmärryksen lisääminen auttaisi toimimaan paremmin yhteen.


Idea syntyy


Nyt minä keksin mitä meidän kannattaa seuraavaksi tehdä! Hahmottelen muutamalla sanalla ja kuvalla paperin reunaan ratkaisun ja lähden malttamattomana siitä kertomaan työkaverilleni, joka taatusti ymmärtää heti, miten mahtava idea tämä on! Parin lauseen päästä hän on yhtä innostunut ja sparrailemme ideaa yhdessä nopeasti eteenpäin. Puheensorina täyttää huoneen, paperille piirtyy uusia kuvioita vauhdilla. This is it! Olemme intoa täynnä ja lähdemme yhdessä äkkiä pomon luokse.


Pomon pakeilla


Pomo istuu huoneessaan keskittyneen näköisenä ja näppäilee nopeasti jotain koneelle. Hän puhuu samaan aikaan puhelimessa – tiukasti ja nopeasti, kuten aina. Noinkohan saamme häneltä audienssin näin yhtäkkiä. Hän vilkaisee meitä pikaisesti, puhuu vielä hetken ja lopettaa sitten puhelun ja pyytää meidät sisään. Puhumme innoissamme ja nopeasti, hänen ilmeensäkään ei värähdä, mutta hän keskeyttää meidät melkein heti ja kysyy mitä uudistus maksaisi toteuttaa, millä aikataululla se onnistuisi ja miten pian se alkaisi tuottamaan voittoa ja kuinka paljon. Me heitämme optimistisen ja ehkä hieman ympäripyöreän arvion ja näemme hänen silmistään, ettei se riitä.

Sovimme, että teemme pikaisesti puuttuvat arviot ja lähetämme ne hänelle. Lähdemme saman tien niitä tekemään, vaikka hieman harmitti, että innostumisen sijaan pomo keskittyi tivaamaan asioita, jotka ehtisi miettiä myöhemminkin, meillä oli kuitenkin selkeä intuitio, että idea tuottaisi kyllä voittoa. Päätimme, ettemme anna hänen pilata iloamme, vaan jatkamme voitokkaasti eteenpäin.


Erilaisuuden esiinmarssi


Teimme laskelmat ja pomo näytti vihreää valoa ja vastuutti meidät hoitamaan homman maaliin. Siihen tarvitsimme kahden muun tiimin tiettyjä ihmisiä ja kutsuimme tohkeissamme kokoon heidät lanseerauspalaveriin. Tilasimme vähän tarjottavaa ja valitsimme näköalaneukkarin. Olimme tehneet visuaalisesti häikäisevät kalvot, jotka johtivat hauskalla tavalla TADAA  -efektiin lopussa. Kalvoja oli vain muutama ja niissä kerrottiin vain merkittävimmät asiat. Olimme innoissamme ja odotimme, millaisia tyyppejä mukana oli tulossa.

Muutama minuutti ennen palaverin alkamisaikaa neukkariin tuli kolme ensimmäistä ihmistä. Moikkasimme heitä iloisesti ja pyysimme sisään. He vastasivat melko hiljaisesti ja hento hymyntapainen nousi heidän kasvoilleen. He istahtivat pöydän ääreen vierekkäin ja katsoivat meitä varovaisen odottavan näköisinä. Kehotimme heitä ottamaan juotavaa ja syötävää ja he tulivat niitä ottamaan ja palasivat istumaan. Juttelimme niitä näitä ja he vastailivat kohteliaasti. Tasan alkamisaikaan kaksi toisen tiimin jäsentä tulivat ovesta. He olivat vähän eksyneen näköisiä, nyökkäsivät vähän alta kulmien ja istahtivat toiselle puolelle pöytää vierekkäin. Kehotimme heitä ottamaan tarjottavia, he mumisivat kiitos ja hakivat kahvia.


Ilotulitus lässähtää


Aloitimme shown. Iloisesti kuplien puhuimme vuorotellen ja maalasimme kaikkien eteen kuvaa siitä, miten ainutlaatuisen mahtava juttu meillä oli tässä käsissä ja miten me kaikki saisimme kunniaa ja suitsutusta, kun tämä saadaan maaliin. Esityksen aikana aloin hieman huolestua, koska kolme hymyili hillitysti ja näytti pohtivalta, kaksi katsoi täysin ilmeettömästi ja lähinnä kiusaantuneena kalvoja ja vilkaisi välillä toisiaan. Selvää oli, että TADAA jäi kyllä muilta kokematta. Esityksen päätyttyä muut olivat ihan hiljaa. Kolmikko hymyili vienosti ja kaksikko katseli kaukaisuuteen pohtivan näköisenä.

Minua ärsytti. Teki mieli melkein huutaa, että tarjotaanko teille liian usein tällaisia mahdollisuuksia vai miksette näytä yhtään innostuneilta. Mutta hymyillen kysyin mitä mieltä he esityksestä olivat. Selvää oli ettei kaksikko aikonut vastata mitään lähiaikoina, joten käännyin kolmikon puoleen.


Erilaisuus työyhteisössä aiheuttaa haasteita.

Erilaiset ehdotukset


Heistä yksi sanoi että periaatteessa idea vaikuttaa ihan hyvältä, mutta nyt olisi varmaan tärkeää suunnitella yhdessä etenemistä tarkemmin, jotta tiedetään mitä ollaan tekemässä. Hän ehdotti, että pohtisimme rauhallisesti, keitä kaikkia pitäisi kutsua mukaan ja pitäisimme sitten vaikkapa työskentelypajan, jota me vetäisimme ja jossa käytäisiin toteutusmahdollisuuksia askel askeleelta läpi kaikkien näkemys kuunnellen. Sitten nähtäisiin, onko suunnitelma toteutettavissa ja jos, niin keitä kuuluisi ryhmään ja mikä voisi olla aikataulu realistisesti. Muut kaksi kolmikosta nyökkäsivät tyytyväisen näköisinä.

Kaksikko toisella puolella pöytää oli edelleen kuin eri ulottuvuudessa. Käännyin heidän puoleensa ja kysyin suoraan, mitä mieltä he olivat. Kiusaantunut hiljaisuus, heidän katseensa kiinnittyi pöytään ja sitten he vilkaisivat pikaisesti toisiaan. Lopulta toinen rykäisi ja valmistautui puhumaan. Niin… (tauko). Me tarvitsemme paljon lisää tietoa ennen kuin osaamme sanoa, tuleeko tästä toimiva. Lähettäkää meille kaikki tieto, mitä teillä on. Lähetämme sitten lisäkysymyksiä teille. Tehdään näin, kumppanini sanoi hymyillen ja muut viisi lähtivät hieman helpottuneina ulos huoneesta.


Epäusko


Me suljimme neukkarin oven ja katsoimme epäuskoisina toisiamme – mitä ihmettä juuri tapahtui? Miten on mahdollista, että muut olivat noin järkyttävän apaattisia ja innottomia eivätkä tuntuneet yhtään tajuavan, mikä mahdollisuus meillä oli käsissämme! Miten tästä projektista ikinä tulee mitään?